Viime sunnuntaina ovellamme kävi ahkeria virpojia. "Vitsa sulle, palkka mulle" -lausetta kuunneltuani useaan otteeseen ryhdyin miettimään työn ja ansainnan yhteyttä. Vertauskuvallisesti: Entä jos meidän ei tarvitsisikaan vääntää vitsasta asiaa vaan vaalisimme pulppuilevia tulonlähteitä?
Taloudellinen riippumattomuus herättää monenlaisia ajatuksia ja tunteita. Moni meistä työskentelee rahoittaaksemme päivittäisen elantomme. Harvalla on taloudellista vapautta tehdä sitä mille sydän laulaa. Entä jos olisikin mahdollista rahoittaa eläminen jollain muulla kuin puuduttavalla palkkatyöllä? Ja millä mielekkäällä sitten täyttäisit elämäsi?
Yllätyksekseni useassa uracoaching-casessa puhutaan todella vähän rahasta. Mielekkyyden etsinnässä rahan merkitys on välineellinen. Rahaa pitää olla riittävästi, jotta pystyy turvaamaan itselleen tärkeän elämän. Rahan maksimointia harva ajaa takaa. Raha on monelle kuitenkin menestyksen mitta ja väline hyvään elämään. Mutta useammille se luo tarpeettomia ahdistuksen tunteita, ja rajoitteita sille mikä on tärkeintä. Entä jos loisit tietoisesti sellaisen omavaraisen tilanteen, missä omaisuutesi tuottaa mahdollisuuden keskittyä siihen mitä todella haluat tehdä?
Onneksemme ihminen on oppiva eläin. Rahaa voi oppia käsittelemään niin, että se tuottaa muutakin kun ahdistuksen tunteita. Sinun ei tarvitse olla rahoitusalan ammattilainen oppiaksesi hallitsemaan omaa talouttasi. Ainoa mitä todella tarvitset on päätös ryhtyä oman elämäsi ohjailijaksi ja kukkarosi todelliseksi herraksi. Jos haluat pohtia, mitä tämä sinun kohdallasi tarkoittaa niin suosittelen tutustumaan esimerkiksi varallisuusvalmentaja Terhi Majasalmen ajatuksiin, taikka kirjaan Mitä jokaisen kotiäidin (ja muidenkin naisten) tulisi tietää sijoittamisesta. Ja nämä vinkit soveltuvat aivan yhtä hyvin myös miehille :-)
Rikkaita ajatuksia pääsiäiseesi toivottaen,
Kati
